Kymmenen vuotta: valheesta vai siasta?

Resepti oli yksinkertainen: metsästä villisikoja Kufan lähistön suolta, nylje ne, jauha liha ja myy se nadžafilaisille asiakkaille naudan- ja lampaanlihana. Paikallisten tiedotusvälineiden siteeraamien Irakin viranomaisten mukaan tämä oli syyskuun alussa pidätetyn lihakauppiaan liiketoimintamalli. Hänen hallustaan löytyi kaksi teurastettua ja nyljettyä villisikaa. Irakin korkeimman oikeusneuvoston mukaan sianlihaa takavarikoitiin 75 kiloa. Nadžafin rikostuomioistuin tuomitsi miehen 14. syyskuuta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Kymmenen vuotta. Irakilaisen 964-uutissivuston mukaan tuomio on pidempi kuin ne, jotka viime kuussa annettiin laittomasta rikastumisesta tuomituille entisille virkamiehille. Tuoreiden tuomioiden perusteella rikastuminen kansalaisten kustannuksella tulee halvemmaksi kuin väärän eläimen myyminen.

Mistä hän sitten tarkalleen ottaen sai vuosikymmenen? Oikeuslaitos puhuu ainoastaan ihmisravinnoksi kelpaamattomasta lihasta, ja AFP:n mukaan tuomio perustuu vuoden 1998 lakiin. Tuo Saddamin aikainen jäänne koskee koiran- ja aasinlihaa sekä muuta ravinnoksi kelpaamatonta lihaa. AFP:n haastattelema ainoa asiakas piti lihaa kuitenkin erinomaisena ja markkinahintaa halvempana, ja hän palasi hakemaan sitä yhä uudelleen. Makuaisti ei toki ole laboratoriotesti. Mutta ”kelpaamattoman” ja ”erinomaisen” väliin mahtuu kokonainen sika. Mikään laki ei nimenomaisesti kiellä sianlihan myyntiä Irakissa, joka on enemmistöltään muslimimaa ja jossa elää kristitty vähemmistö. Kukaan ei ole selittänyt, miten tuomioistuin päätyi kymmeneen vuoteen. Epäiltyjä on kolme: asiakkaille kerrottu valhe, lihan kunto tai itse eläin.

Jos syy oli valhe, kymmenen vuotta on kova hinta. Jos syy oli sika, kyse on aivan muusta: uskonnollisesta tabusta, jota pannaan täytäntöön rikoslain keinoin ja joka puetaan elintarviketurvallisuuden asuun. Epäily ei ole lainkaan kaukaa haettu. Irakin perustuslaki nimeää islamin valtionuskonnoksi ja lainsäädännön perustavaksi lähteeksi, ja tällaisessa järjestelmässä kelpaamaton ja kielletty sekoittuvat aivan liian helposti. Muutama päivä tuomion jälkeen vaikutusvaltainen shiiapappi ja poliitikko Muqtada al-Sadr antoi jopa Nadžafia koskevia suosituksia. Ruokapetos, johon lopulta ottaa kantaa uskonoppinut, koskee harvoin pelkkää ruokaa.

Mikään tästä ei tee lihakauppiaasta sankaria. Hän petti asiakkaita, jotka tietämättään rikkoivat heille pyhää sääntöä. Yksi heistä kertoi AFP:lle palanneensa yhä uudelleen, koska liha oli erinomaista ja halpaa. Tämä ansaitsee oikeudenkäynnin ja rangaistuksen. Mieluiten sellaisen, jonka voi perustella.

Kymmenen vuotta valheesta vai siasta? Niin kauan kuin Nadžafin tuomarit eivät perustele ratkaisuaan, yksi epäily pysyy ruokalistalla: valhe oli lisuke ja sika pääruoka.

Lähteet: AFP (Malay Mailin ja The Straits Timesin kautta, 14. syyskuuta 2026), 964, Shafaq News.