Jumalanpilkkalait, luopumusoikeudenkäynnit, vankeutta somepäivityksestä, laulusta tai epäilyksestä: kaikkialla, missä uskonto säätää lain, vapaasta ajattelusta tulee rikos. Tekstit antavat sävyn varhain. ”Joka vaihtaa uskontoaan, tappakaa hänet”, sanoo hadith Sahih al-Bukharissa (3017), ja toinen mainitsee islamista luopumisen yhtenä kolmesta tapauksesta, joissa muslimin veren saa vuodattaa (Bukhari 6878, Muslim 1676). Koraani 33:60–61 uhkaa Medinan tekopyhiä ja huhujen levittäjiä: missä heidät tavataankin, heidät otetaan kiinni ja surmataan. Sunan Abi Dawudissa (4362) profeetta julistaa, ettei verirahaa ole maksettava juutalaisnaisesta, joka kuristettiin, koska hän oli loukannut häntä. Neljätoista vuosisataa myöhemmin noin tusina maata rankaisee yhä luopumuksesta tai jumalanpilkasta kuolemalla.
Iran on hirttänyt maaliskuusta lähtien poliittisin perustein ainakin 59 ihmistä, heidän joukossaan teini-ikäisiä. Viisi heistä teloitettiin julkisesti. Tuomioistuinten mukaan heidän rikoksiaan olivat rikotut ikkunat, heitetyt kivet ja sytytetyt moottoripyörät, jotka kaikki luokiteltiin ”sodankäynniksi Jumalaa vastaan”. YK:n selvitysryhmä puhuu nyt rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Kumppanimme
