Pakistan takavarikoi kirjat, ei asemiehiä

65-vuotias Mirza Safdar Mahmood oli juuri lähtenyt autokorjaamoltaan Mandi Bahauddinissa 2. syyskuuta, kun kaksi miestä avasi tulen häntä kohti. Hän kuoli paikalla lähellä kaupungin eidgahia, avointa kenttää, jolle muslimit kokoontuvat eid-rukouksiin. Tapahtumapaikkaan liittyy katkera ironia. Mahmood oli ahmadi, eli hän kuului yhteisöön, joka pitää itseään muslimeina mutta jota Pakistanin laki kieltää sanomasta niin. YK:n asiantuntijat varoittavat, että ahmadeja voidaan pidättää pelkästään eidin viettämisestä, jopa kotona. Poliisi kertoi Dawn-päivälehdelle, että surma vaikutti kohdennetulta. Mahmoodilla ei tiettävästi ollut vihamiehiä. Hänellä oli kuitenkin uskonsa, ja Punjabissa se voi riittää.

Syyskuun 19. päivänä vuorossa olivat 70-vuotias Malik Mahmood Mubarak ja hänen 40-vuotias poikansa Ayaz, jotka ammuttiin heidän ollessaan matkalla kotiin Sargodhan piirikunnassa. Molemmat selvisivät hengissä. Hyökkääjät pakenivat rekisteröimättömällä moottoripyörällä, ja poliisi kirjasi tunnollisesti rikosilmoituksen seuraavana päivänä. Pidätyksistä ei ole raportoitu. Maassa, jossa uskoon perustuvat surmat johtavat harvoin tuomioihin, tällainen ilmoitus ”muistuttaa vähemmän oikeutta ja enemmän paperityötä”, toteaa ihmisoikeusjärjestö Voice of Pakistan Minority.

Pakistanin instituutiot eivät silti ole toimettomina. Päiviä ennen Sargodhan ampumista liittovaltion perustuslakituomioistuin vahvisti Punjabin kiellon, joka koskee Ahmadiyya-liikkeen perustajan kirjoituksista koottua 23-osaista Rohani Khazayeen -kokoelmaa. Tuomioistuin linjasi, että uskonnonvapaus on alisteinen laille, yleiselle järjestykselle ja moraalille. Kirjat on takavarikoitu vuodesta 2014, ja sellaisina ne myös pysyvät. Valtio pystyy siis jäljittämään 23 nidettä teologiaa. Rekisteröimätön moottoripyörä on yhä sen ulottumattomissa.

Mikään tästä ei ole sattumaa. Vuonna 1974 Pakistanin parlamentti ratkaisi teologisen kysymyksen perustuslain muutoksella ja julisti ahmadit ei-muslimeiksi. Rikoslain pykälät 298-B ja 298-C muuttivat myöhemmin heidän uskonsa luetteloksi rikoksia: ahmadi, joka kutsuu itseään muslimiksi, voi saada jopa kolmen vuoden vankeusrangaistuksen. Brittiläinen kristittyjen oikeuksia ajava järjestö CSW kutsuu heitä maan ”institutionaalisesti ja perustuslaillisesti eniten sorretuksi” uskonnolliseksi ryhmäksi. Kesäkuussa kolme ahmadia haavoittui uskonnollisesti motivoituneessa iskussa Rabwahissa, sekin Punjabissa.

YK:n asiantuntijat täydensivät kuvaa 7. syyskuuta: iskuja ahmadien palvontapaikkoihin, häväistyjä hautoja, eidin viettoon puuttumista, pidätyksiä uskonnonharjoituksen vuoksi ja vihapuhetta. Kaikki tämä tapahtuu heidän mukaansa ”viranomaisten hiljaisella myötävaikutuksella”. He kehottivat Islamabadia katkaisemaan rankaisemattomuuden kierteen ja tarkistamaan lait, jotka ovat ristiriidassa maan ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. CSW puolestaan haluaa kansainvälisen yhteisön asettavan Pakistanin vastuuseen.

Näin käy, kun valtio nimittää itsensä oikean uskon tuomariksi. Laki valvoo nimitystä, tuomioistuimet valvovat kirjoja, ja asemiehet jäävät toistaiseksi pelkän paperityön varaan.