Lupaus pidetty: talibanit ovat toteuttaneet uhkauksensa ruoskia naisia julkisesti

Johtajia syytetään usein lupausten rikkomisesta. Hibatullah Akhundzadaa ei voi syyttää siitä. Talibanien harvoin julkisuudessa näkyvä ylin johtaja ilmoitti maaliskuussa 2024 NPR:n uutisoimassa ääniviestissä, että hänen oikeusjärjestelmänsä vanha suosikki tekee paluun: ”Me ruoskimme naisia ... me kivitämme heidät kuoliaaksi julkisesti [rikoksista].”

Liike piti ruoskimista ja kivittämistä jo ennestään sopivina rangaistuksina esimerkiksi tyttöjen opettamisesta tyttöjen toisen asteen koulutusta koskevasta kiellosta huolimatta tai aviorikoksesta. Sen jälkeen se on osoittanut ihailtavaa johdonmukaisuutta.

Luvut talibanien itsensä tarjoamina

Ihmisoikeusloukkauksia tutkiva kansalaisjärjestö Afghanistan Human Rights and Democracy Organization (AHRDO) laskee talibanien omien julkisten asiakirjojen perusteella, että helmikuun 2022 ja huhtikuun 2026 välillä ruumiillisen rangaistuksen on saanut 2 745 ihmistä. YK:n maaliskuussa 2026 julkaistun raportin mukaan viime vuonna ruoskittiin ainakin 1 110 kertaa: ”pelkästään vuonna 2025 julkisesti ruoskittiin enemmän miehiä ja naisia kuin kaikkina aiempina vuosina yhteensä.”

Luvut perustuvat tapauksiin, joita talibanien korkein oikeus julkaisee verkossa, sekä yli 500 lehdistötiedotteeseen. Ihmisoikeuksien puolustajat epäilevät tapauksia olevan enemmän: paikan päällä toteutetut ruoskinnat, esimerkiksi pukeutumissääntöjä rikkoneiden naisten, päätyvät harvoin oikeuden asiakirjoihin.

Kuvaaminen on kielletty, mutta vastustajat kuvaavat salaa ja julkaisevat videoita. Afganistanilainen aktivisti MA, joka kertoi kostotoimien pelossa vain nimikirjaimensa, jakoi NPR:lle videon, jonka kerrotaan esittävän naisen ruoskimista Kandaharin maakunnassa. NPR ei pystynyt varmentamaan videota itsenäisesti, eivätkä talibanit vastanneet kommenttipyyntöön.

Oikeutta talibanien tapaan

”Ruoskinnat ovat talibanien silmissä tärkeä osa oikeudenkäyttöä”, sanoo ihmisoikeusjärjestö Rawadarin toiminnanjohtaja Shaharzad Akbar. Hänen mukaansa ne ovat keino ”kontrolloida ja sortaa väestöä”. Amnesty Internationalin Samira Hamidi kutsuu niitä ”pelottelun ja sosiaalisen kontrollin välineeksi”.

Pieni yksityiskohta: Afganistan on yhä muun muassa kidutuksen vastaisen yleissopimuksen osapuoli. ”Kun jotakin kutsutaan rangaistukseksi, mutta se itsessään on ihmisoikeusloukkaus, sitä ei voida pitää laillisena rangaistuksena tai oikeutena”, sanoo Isossa-Britanniassa toimiva juristi Haydee Dijkstal, joka laati AHRDO:n raporttiin oikeudellisen analyysin. Yksikään dokumentoiduista tapauksista ei saanut asianmukaista oikeudellista edustusta, puolustusta tai edes mahdollisuutta puhua oikeudessa.

Ketkä joutuvat ruoskan alle

Pahimmin kärsivät naiset ja marginalisoidut ryhmät, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Heitä syytetään ”rikoksista”, kuten julkisilla paikoilla liikkumisesta ilman mahramia (miespuolista huoltajaa), samaa sukupuolta olevien tai avioliiton ulkopuolisista suhteista tai kotoa ”karkaamisesta”. Puolustautuminen on tuskin mahdollista: vuodesta 2021 lähtien talibanit ovat erottaneet noin 270 naistuomaria ja noin 1 500 rekisteröityä naisjuristia. Afganistanissa ei ole enää yhtään naispuolista tuomaria, syyttäjää tai virallisesti rekisteröityä naisjuristia.

• Tapaus PF003: nainen, jolla oli burkan sijaan yllään pitkä takki, pidätettiin basaarissa, häntä hakattiin, kunnes hänen päänsä vuoti verta, ja hänet tuomittiin 15 raipaniskuun.
• Tapaus PF006: kehitysvammainen nainen otettiin kiinni puutarhastaan ja raiskattiin talibanien tarkastuspisteellä, hänen perheensä kertoi AHRDO:lle. Kun perhe valitti, nainen vangittiin ”avioliiton ulkopuolisesta suhteesta”: hän sai kaksikymmentä raipaniskua ja kaksi kuukautta vankeutta, jonka aikana hän sai hengenvaarallisia vammoja.

Näytös jatkuu

Eloonjääneet kertovat syrjinnästä ja vaikeuksista saada hoitoa. Akbar pohtii myös yleisöä: ”Mitä se kertoo ihmisestä, joka jonottaa nähdäkseen toisen ihmisen hakattavan?” Hamidi varoittaa, että tämä ”normalisoi väkivaltaa ja ruokkii pelkoa ja itsesensuuria”.

Talibanit eivät pysy vallassa ikuisesti, mutta entä jos emme pääse irti siitä trauman, vihan ja katkeruuden kierteestä, jota he juurruttavat yhteisöihin?— Shaharzad Akbar